Liemessä

Kyl määki ku kerran kaikki muutkin. Pakkohan se oli kokeilla itsekin kun muiden värjäystuloksia on ihastuneena saanut katsella. Kaivoin kaapista vähän käytetyt Dylon-napit ja nappasin kauppareissulta mukaan kerän luonnonvalkoista Nallea. Forest green ja Arabian night ei ihan hirveästi innostanut, mutta päätin kuitenkin aloittaa kokeiluni olemassa olevilla väreillä.



Laskin kerroksia ja lankametrejä raita(sukka)lankaa varten, mutta totesin tyytyväni ensikokeilussa hieman lyhyempään mallikertaan. Vyyhtesin 150g Nallea sohvan selkänojan ympärille ja solmin useammasta kohdasta löysästi kiinni (jostain aivojeni sopukoista pyrkii ulos sana tiuhtalangat). Värjäyssuunnitelmaan kuului vihreän ja sinisen väliin pieni pätkä valkoista, siltä kohdalta solmin vyyhdet tiukemmin kiinni. Jäi vähän epäselväksi ovatko muut värjärit Dylonien kanssa käyttäneet etikkaa langan käsittelyyn ennen värjäystä. Ohjeissa ei siitä mainita, mutta päätin sitä lorauttaa liotusveteen, ei siitä varmaan haittaakaan ollut. Värin määrää piti kokeilla summassa kun napitkin olivat vajaita. Tarpeettoman maustemitan otin mittalusikaksi, niin jäi edes jokin käsitys määrästä seuraavaa kertaa varten. Molempia värejä laitoin 1,5 mitallista, vihreään liemeen tuli vähän enemmän lankaa. Suola meinasi tietenkin unohtua ja jouduinkin sen sekoittelemaan langan jo ollessa kattilassa.

Sukkalangan värjäystuloksista lisää huomenna, kunhan lanka kuivuu. Esimakua saatte liukuvärjäyskokeilusta joka tuolla takimmaisen kattilan reunalla roikkui. Ujutin lankaa kattilaan värjäyksen lomassa pikku pätkän kerrallaan, viimeiset kun lämpötila lähenteli kiehumista. Ideana siis että alku värjäytyy voimakkaammin ja loppua kohti väri vähenee ja siten vaalenee.



Ei hullumpi kokeilu. Edes sukkiin tarpeeksi pitkään liukumaan saisi kuitenkin olla äääälyttömän pitkä vyyhti ja värin määrä se vasta kokeilua olisikin. Vähän liian nopeasti tässä väri kapeaankin tilkkuun vaihtui, mutta sanoisinko että pehmeästi kuitenkin. Jatkamme harjoituksia.



Ihmeissäni nypin langasta värjäyksen jälkeen ”roskia”, kunnes muistin ottaneeni kyseisen pätkän tweed-kerästä, oishan niitä saanut hetken nyppiä.