Ostoksilla

Kun reilu viikko ennen juhlia pohtii perheelleen juhlavaatetusta, ei järkevin vaihtoehto liene palata ostosreissulta kangas- ja lankakauppojen kassit kädessä. No, miltei perinteeksi on muodostunut se, että vielä matkalla autossa tai vähintään edellisenä yönä ompelen viimeisiä nappeja tai helman käännettä, että se siitä järkevyydestä.

Mukaan tarttui tyttärelle puuvilla-pellavaa puseroon ja housuihin ja itselleni Kitten mohairia hihakkeeseen. Vanhan mekon ja kengät sentään kelpuutin ja mies saa luvan pukeutua samaan pukuun kuin aina ennenkin. Vai oliskohan se halunnut edes uuden paidan?



Huh huh, minkähänlainen paniikki on päällä viikon päästä perjantaina… Ompelujonossa ensimmäisenä odottaa vielä melkein 20 metriä verhokangasta, josta pitäisi taikoa verhot siskon perheen uuteen kotiin (jossa juhlatkin vietetään). Puhumattakaan niistä toppahousuista joita tytär ei tänä talvena taida nähdä ja…
Susannan tapaan minäkin ennen listasin ompelutöitä, mutta enää ei edes viitsi, tilanne näyttää toivottomalta. Kun olis niin paljon kaikkea kivaa mitä haluaisi ja pitäisi tehdä…

Taidanpa tästä lähteä säveltämään jatkoa hihattimen alulle.
(Tällaisella hetkellähän ei kannata käyttää suoraan valmista ohjetta vaan on mainiosti aikaa kehitellä, yhdistellä, laskeskella, kokeilla... ja mohairiahan on niiiin helppo purkaakin.)

Kahvia ja pullaa!

Eilen selailin vanhoja postauksia ja huomasin että tänään tulee kuluneeksi vuosi blogini perustamisesta! Päivityksiä on tipahdellut säännöllisen epäsäännöllisesti ja välillä aika laiskastikin, mutta on ollut mukava huomata minkälainen yhteenkuuluvaisuuden tunne ja ystävällisyys neuleblogimaailmassa vallitsee ja olla itsekin mukana.

Parin viikon aikana neulerintamalla ei ole ihmeitä tapahtunut, muutama kerros sukkaa ja pätkä mallitilkkua wool-raitapipoa varten tehty. Edelliseen postaukseen viitaten en voi todellakaan ahkeruudellani kehuskella… Vuorokauteen pitäisi ehdottomasti saada muutama tunti lisää.

Viikko sitten virkkasin kuitenkin käteni kipeiksi ja lopputuloksena syntyi uusi kori käsitöilleni. Paksuhkoa trikoomatonkudetta, 10 mm koukku ja SK 1/06 ohje hiukkasen sovellettuna. Ei ole muuten ihan kevyttä hommaa, yhtenä päivänä tein kun ei malttanut lopettaa ja illalla ei meinannut tulla uni silmään kun käsiä särki ja jomotti. Mutta kyllä näitä täytyy tehdä lisää.


Tytär halusi välttämättä mukaan kuvaan ;o)

Edit: Vuosipäivän kunniaksi päätti Bloggerkin ryppyillä eikä meinannut näyttää tekstiä ollenkaan. Ja mies on näköjään viimeksi laittanut matot lattialle kun näkyy olevan nurinpäin... pieni ero, mutta kuitenkin.

Palautumista

Olympiaurakan jälkeen ei neulomukset ole kovin reippaasti edistyneet, joten esittelen sitten jotain muuta. Muutama viikko sitten sain viimein ommeltua kauan ja hartaasti suunnittelemani puikkokotelon. Hermostuin lopullisesti koriini jossa majailivat suloisessa solmukasassa lankanöttöset, pyöröpuikot, sukkapuikot, virkkuukoukut ja kaikki muu joka vain oli pitänyt käsistä johonkin laskea. Sukkapuikoille ja koukuille oli kyllä ennestäänkin säilytysputki, mutta ne oli niin mukava asettaa muka sievässä nipussa korin reunalle pystyyn ja kuvitella että samankokoiset muka pysyisivätkin yhdessä. Toiveajattelua.



Puikkokotelooni mahtuvat tilapäismajoitukseen toistaiseksi myös virkkuukoukut, mutta ne saavat etsiä uuden kodin jos ja kun puikkokokoelmani kasvaa. Tyhjien lokeroiden puikot ovat tällä hetkellä töissä kiinni.



Tässä puikkokoteloni suljettuna ja eilen saamani ihanan väriset tulppaanit. Postissa saapui myös Team Finlandin arvontapalkinto, josta ajattelin tänään jotain kokeilla kokata.

Kumma juttu muuten, miten vaikeaa on tarttua tauolla olleeseen työhön. Villatakistani puuttuu yksi hiha ja haluaisin sen pian valmiiksi, mutta silti olen muutaman päivän vain siirrellyt lankakerää ja puikkoja paikasta toiseen onnistumatta edes silmukoita luomaan. Ja tiedän kyllä, että se etenisi nopeasti ja mukavasti kun saisin itseni tarttumaan toimeen. Ehkä mun nyt sitten täytyy, että pääsen äkkiä esittelemään valmista työtä ja muka reippauttani….