Olisko kaksi kuukautta sopiva päivitysväli ;o) Täällä sitä vielä ollaan vaikkei mitään kuulu eikä näy. Neulerintamalla on ollut rauhallisempaa, sen sijaan kiireisenä on jo jonkin aikaa pitänyt toinen projekti. Tässä kesäistä taivasta vasten kuvattuna.



Juu-u, tekemistä oman talon parissa tulee riittämään vielä pitkään, joten päivitystahtiin tuskin on odotettavissa ainakaan tihennystä. No, haaveilen jo siitä kuinka ensi talvena saan kaivautua sohvan nurkkaan katselemaan takkatulen loimua ja neulomaan kaikessa rauhassa. Eiköhän sekin hetki vielä tule, vaikka vähän harvoilta näyttää seinät tässä vaiheessa...



Taannoin toukokuisella Helsingin reissulla poikkesin myös vierailemassa Kampin neuletapaamisessa (hei vaan!), mukana ollut tytär tosin vei aika lahjakkaasti keskittymiseni neuleiden sijaan. Muutaman lankakaupankin ehdin kiertämään, mutta itsehillintä piti ja selvisin ilman ostoksia (joka kyllä jälkikäteen vähän harmitti). Matkatyönä mukana olleet unisukat Lanettista ovat sentään valmistuneet ja juhannusreissulla sain apinoitua muita bloggaajia ja testasin Roosan ohjetta pieneen päähuiviin tyttärelle. Huivi odottelee vielä pingotusta, mutta se on tehnyt kummallisen katoamistempun kotiintulon jälkeen. Pitäis varmaan siivota.

Hihakeviritelmä

No niin, pistin avokin kuvaustöihin, joten pääsen vihdoin esittelemään mohairhihakettani. Valkoisena ja sileäneuleisena tuosta tuli aika tylsä, jokin yksinkertainen pitsikuvio tai pitsihihansuut olisi voinut olla kivempi. Aikataulu oli kuitenkin sen verran tiukka, ettei ylimääräisiä suunnitelmia ehtinyt tekemään, saati sitten neulomaan. Sopivan kokoinen sattui onneksi tulemaan, eikä hintakaan ole paha kun lankaa meni vain kaksi kerää, pienenpieni nöttönen jäi jäljelle. Se kolmas ostettu kerä tosin jäi sitten kasvattamaan lankavarastojani.

Aloitin työn One Skein Wonderin ohjeella, muuntelin hieman kainalon seutua ja neuloin jatkoksi hihat sukkapuikoilla. Reunus on neulottu 3o3n ja hihansuussa lisäilin nurjia silmukoita päätyen viimein 3o3n joustimeen, lopputuloksena trumpetti/viuhkamainen levennys.

Maksullisen ohjeen käytöstä johtuen en voi kokonaisuudessaan ohjetta laittaa jakoon , mutta jos kiinnostaa niin voin kertoa tarkemmin mitä muutoksia tein, hihojen silmukkamääriä, kavennuksia yms.

Siinä mielessä onnistunut työ, että haluaisin tällaisen jossain kivemmassa värissä, mutta mulla ei intoa tahdo riittää kahden samanlaisen tekemiseen. Täytyy sitten harkita jos jostain sattuu mukaan tarttumaan niin ihanaista lankaa ettei voi vastustaa.

Malli: Aloitus OSW:n tapaan ja jatko silkkaa sovellusta
Sandnes Kitten Mohair 100g
Puikot 5

Jos mekko näyttää omituisen ryppyiseltä, voin kertoa, että se on sitä. Kaivoin sen suoraan pyykkikorista kuvauksia varten ;o)

Täällä taas(?!)

Pieni luova tauko taas näköjään. En ole kyllä ollut kovinkaan luova, etenkään valokuvauksen alalla. Jotain esiteltävääkin olisi kunhan joku tarttuisi kameraan. Mohairhihake valmistui ajallaan - siis viime hetkillä, tosin siitä tuli tiukan aikataulun takia aika tylsä, palaan asiaan jos saan järkevän kuvan aikaiseksi.

Esitellään nyt sitten tällä kertaa tyttären uudet hiuskoristeet. Kiinnitin tavallisiin hiuslenksuihin helmilangasta virkatut kukat. Kivaa pientä näpertämistä.

Ostoksilla

Kun reilu viikko ennen juhlia pohtii perheelleen juhlavaatetusta, ei järkevin vaihtoehto liene palata ostosreissulta kangas- ja lankakauppojen kassit kädessä. No, miltei perinteeksi on muodostunut se, että vielä matkalla autossa tai vähintään edellisenä yönä ompelen viimeisiä nappeja tai helman käännettä, että se siitä järkevyydestä.

Mukaan tarttui tyttärelle puuvilla-pellavaa puseroon ja housuihin ja itselleni Kitten mohairia hihakkeeseen. Vanhan mekon ja kengät sentään kelpuutin ja mies saa luvan pukeutua samaan pukuun kuin aina ennenkin. Vai oliskohan se halunnut edes uuden paidan?



Huh huh, minkähänlainen paniikki on päällä viikon päästä perjantaina… Ompelujonossa ensimmäisenä odottaa vielä melkein 20 metriä verhokangasta, josta pitäisi taikoa verhot siskon perheen uuteen kotiin (jossa juhlatkin vietetään). Puhumattakaan niistä toppahousuista joita tytär ei tänä talvena taida nähdä ja…
Susannan tapaan minäkin ennen listasin ompelutöitä, mutta enää ei edes viitsi, tilanne näyttää toivottomalta. Kun olis niin paljon kaikkea kivaa mitä haluaisi ja pitäisi tehdä…

Taidanpa tästä lähteä säveltämään jatkoa hihattimen alulle.
(Tällaisella hetkellähän ei kannata käyttää suoraan valmista ohjetta vaan on mainiosti aikaa kehitellä, yhdistellä, laskeskella, kokeilla... ja mohairiahan on niiiin helppo purkaakin.)

Kahvia ja pullaa!

Eilen selailin vanhoja postauksia ja huomasin että tänään tulee kuluneeksi vuosi blogini perustamisesta! Päivityksiä on tipahdellut säännöllisen epäsäännöllisesti ja välillä aika laiskastikin, mutta on ollut mukava huomata minkälainen yhteenkuuluvaisuuden tunne ja ystävällisyys neuleblogimaailmassa vallitsee ja olla itsekin mukana.

Parin viikon aikana neulerintamalla ei ole ihmeitä tapahtunut, muutama kerros sukkaa ja pätkä mallitilkkua wool-raitapipoa varten tehty. Edelliseen postaukseen viitaten en voi todellakaan ahkeruudellani kehuskella… Vuorokauteen pitäisi ehdottomasti saada muutama tunti lisää.

Viikko sitten virkkasin kuitenkin käteni kipeiksi ja lopputuloksena syntyi uusi kori käsitöilleni. Paksuhkoa trikoomatonkudetta, 10 mm koukku ja SK 1/06 ohje hiukkasen sovellettuna. Ei ole muuten ihan kevyttä hommaa, yhtenä päivänä tein kun ei malttanut lopettaa ja illalla ei meinannut tulla uni silmään kun käsiä särki ja jomotti. Mutta kyllä näitä täytyy tehdä lisää.


Tytär halusi välttämättä mukaan kuvaan ;o)

Edit: Vuosipäivän kunniaksi päätti Bloggerkin ryppyillä eikä meinannut näyttää tekstiä ollenkaan. Ja mies on näköjään viimeksi laittanut matot lattialle kun näkyy olevan nurinpäin... pieni ero, mutta kuitenkin.

Palautumista

Olympiaurakan jälkeen ei neulomukset ole kovin reippaasti edistyneet, joten esittelen sitten jotain muuta. Muutama viikko sitten sain viimein ommeltua kauan ja hartaasti suunnittelemani puikkokotelon. Hermostuin lopullisesti koriini jossa majailivat suloisessa solmukasassa lankanöttöset, pyöröpuikot, sukkapuikot, virkkuukoukut ja kaikki muu joka vain oli pitänyt käsistä johonkin laskea. Sukkapuikoille ja koukuille oli kyllä ennestäänkin säilytysputki, mutta ne oli niin mukava asettaa muka sievässä nipussa korin reunalle pystyyn ja kuvitella että samankokoiset muka pysyisivätkin yhdessä. Toiveajattelua.



Puikkokotelooni mahtuvat tilapäismajoitukseen toistaiseksi myös virkkuukoukut, mutta ne saavat etsiä uuden kodin jos ja kun puikkokokoelmani kasvaa. Tyhjien lokeroiden puikot ovat tällä hetkellä töissä kiinni.



Tässä puikkokoteloni suljettuna ja eilen saamani ihanan väriset tulppaanit. Postissa saapui myös Team Finlandin arvontapalkinto, josta ajattelin tänään jotain kokeilla kokata.

Kumma juttu muuten, miten vaikeaa on tarttua tauolla olleeseen työhön. Villatakistani puuttuu yksi hiha ja haluaisin sen pian valmiiksi, mutta silti olen muutaman päivän vain siirrellyt lankakerää ja puikkoja paikasta toiseen onnistumatta edes silmukoita luomaan. Ja tiedän kyllä, että se etenisi nopeasti ja mukavasti kun saisin itseni tarttumaan toimeen. Ehkä mun nyt sitten täytyy, että pääsen äkkiä esittelemään valmista työtä ja muka reippauttani….

Olympiakultaa

Tänään sain viimein näpättyä kuvan hangella loikoilevasta Flower Basket Shawlistani. Malli oli mukava ja yllättävänkin helppo, neuleolympialaisten johdosta se tuli myös kudottua innokkaasti valmiiksi asti. Odotin kyllä kovempaa urakkaa ja tiukempaa aikataulua, itse asiassa en ollut ollenkaan varma ehdinkö saada tuon 16 päivässä valmiiksi, mutta ihmeesti se vaan edistyi. Kun kerrokset pitenivät ja työ kävi puuduttavammaksi alkoi kuitenkin jo loppu häämöttää ja sai alkaa laskeskella montako mallikertaa enää tehtävänä.

Nyt kun olis vielä takki jonka kanssa tuota käyttää.


Flower Basket Shawl
Koko: leveys 160 cm, korkeus 80 cm
Lanka: Jaeger Luxury Tweed 120g
Puikot: 5 mm

Ja seli seli taas: väri kuvassa on hailakampi kuin luonnossa. Kai se vähän kalpeaksi vetää näin kovan suorituksen jälkeen...