TA-DAA!

Roguen operointi onnistui ja kyllä muuten kannatti! Villapaita tuntuu nyt omalta ja pääsin eroon pakonomaisesta helman nykimisestä. Eikä ole selkä paljaana pyöräillessäkään, se tuli jo kokeiltua.

Itse asiassa olin varautunut kovempaankin hommaan tuon silmukoiden jäljittelyn kanssa. Silmukoin aina pikku pätkän kerrallaan ja kiristelin sitten silmukat tasaisiksi. Ihan kirkkain silmin (ja omakehu suorastaan löyhkäten…) voin sanoa, että jatkokohtaa ei edes huomaa. Eläväpintainen ja -värinen lanka kyllä auttoi asiaa, esim puuvillalangalla en taitaisi yrittää tätä temppua. Kuvaa ei nyt tähän hätään ole, mutta jos ette usko ;o) ehkä todistusaineistoa myöhemmin.

Yhteenvetona voisin siis sanoa että ihan toimiva tapa tietyissä tilanteissa, mutta en suosittele suin päin ryhtymään. Omiin silmukointitaitoihin on syytä olla rautainen luottamus ja ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” pätee kyllä tässä.