Kangasostoksilla

Tuossa yläpuolella olen lupaillut blogissani käsiteltävän myös ompelua joten nyt pieni annos sitä. Tänään kävin kangasostoksilla ja mukaan lähti pätkät Marimekkoa hameeseen ja kassiin. Arvatkaa kumpi kumpaa varten!

Okei, kukallisesta tulee hame. Kangas ei ehkä ihan suoranaisesti näytä mun tyyliseltä, mutta teki mieli jotain pirteää ja erilaista lomavaatetta. Toivottavasti tunnen oloni siinä mukavaksi ja rennoksi. Muitakin hyviä ehdokkaita oli tarjolla ja saatanpa hakea vielä toisenkin hamepätkän.

Kassikangasta piti päästä heti ompelemaan ja siitä syntyikin oikein onnistunut kesäkassi johon mahtuu mukavasti tavaraakin. Rottinkisangat on ehtaa 70-lukua, äidin narukassista pihistetyt. Kankaasta jäi vielä ainekset pieneen käsilaukkuun jota olisinkin jo ompelemassa jos ei järki laittaisi kelloa katsoessa vastaan. Siis tällä innollahan minä ompelisin sen hameenkin vielä ensi yönä, mutta aamulla on taas sinne t:llä alkavaan harrastuksia haittaavaan paikkaan meno.

Ja jos jatkuva vesisade alkaa v***ttaa, koitan muistaa kurkistaa taskusta pilkistävää hymynaamaa ;o)

Pientä vastoinkäymistä

Tavoitteeni Roguen valmistumisesta elokuun aikana pisti taas puikkoihin vauhtia, helteillä (niillä toivottavasti lomalleni osuvilla) kun ei taida villapaidan neulominen maistua. Sainkin neulottua hupun valmiiksi ja aloittelin hihaa. Tähän asti olen tavannut ohjetta tarkasti, varmistanut joka kohdan moneen kertaan ja olenkin selvinnyt ilman suurempia purkamisia. Taisipa nyt sitten olla vähän aiheetonta varmuutta ohjeenlukutaidosta, ovat nimittäin lisäykset menneet pieleen heti alusta asti. Kävi kyllä kymmenen kertaa mielessä ”onpa kumma ettei tässä kuvion vieressä tehdä lisäyksiä”, ”jännä että kuviossa kavennetaan silmukoita enemmän kuin lisäyksiä ehtii tulla”, ”tästä tulee kyllä tosi kapea”, ”tähän kuvion viereen ois kyllä lisäykset passannu” jne. Ja PITI sitten neuloa 20 senttiä ennen kuin älysin vilkaista lisäysohjetta uudelleen!!! Jostain syystä olin suodattanut keskiosan ohjeesta pois. Purkamaan siis.

No, positiivista ajattelua: onhan mulla sentään käänne ja 5 krs oikein tehtynä, kai.

Valmista tuli

Viimeinkin kuvaa neidin uudesta ponchosta. Lankana siis Almedahlsin Sorbetto ja ohje itse kehitelty. Onnistui ihan hyvin vaikka alareunaan tulikin sitten aika perinteistä pitsineulekuviota jota alun perin ajattelin vältellä. Helmineule vaan tuntui niin tylsältä enkä muutakaan keksinyt. Neitikin on ilmeisen tyytyväinen lopputulokseen koska suostuu päällänsä pitämään, keskeneräisen sovittelusta ei ollut oikein innostunut.

(Juu, juu, muistan kyllä, kirjameemin vastaukset vielä vähän työn alla… palataan asiaan)

KIP-raporttia

Jaahas, ”julkineulonta” kutistui sitten takapihan terassilla neulonnaksi, en sentään ollut yksin. Uimarannalle otin neulomuksen mukaan ja ehdin jopa kaivaa kassista esille, yhtään silmukkaa en silti kutonut. Sen verran kylmää oli vielä vesi ettei kesälomavieraat kauaa järvessä viihtyneet ja jäätelön syönnin jälkeen palasimme omalle pihalle aurinkoon ja lämpöön. Ihana kesäpäivä!

Sorbetto-poncholla alkaa olla jo sopivasti mittaa, nyt olenkin mietiskellyt alareunan toteutusta, keksisköhän jotain kivaa vai tekiskö ihan vaan helmineuletta…? Olisko hyviä ideoita?

Ei täältä vielä olla lähdetty lomille vaikkei mitään ole kuulunutkaan (näkynytkään)!

Itsehillintä alkaa pettää. Onhan se kaunis ajatus pitää työn alla kaksi kudinta, yksi isompi ja yksi helposti mukaan otettava, mutta miten tuossa määrässä onnistuisi pysymään?

Entisten lisäksi olen siis aloittanut Rose-kukkamyssyn uudesta Ullasta. Oli hiukan puuduttavaa luoda melkein 300 silmukkaa ja ahdasta oli puikoilla, mutta onneksi muutaman kerroksen jälkeen silmukkamäärä putosi kolmannekseen alkuperäisestä. Suora osuus onkin nyt sitten sopivaa hiekkalaatikkoneulontaa. Tennessee meinaa vaan koetella hermoja, se käy niin sanotusti ylikierroksilla ja kieputtuu välillä tosi ärsyttäväksi sotkuksi!

Ja jos joku on huomannut ihmetellä mihin ne kaksi Sorbetto-kerää unohtuivat niin ei hätää. Ne voivat hyvin ja ovat jopa saaneet seurakseen pari kerää lisää. Toissapäivänä niistä alkoi muodostua pikkuinen poncho pikkuiselle neidille, lähipäivinä toivottavasti näette lopputuloksenkin.

Huomenna aion julkineuloa KIP:n merkeissä ainakin hiekkalaatikon reunalla ja uimarannalla sen minkä jäätelönsyönnin välissä ehtii ;o)